Kuljen usein pyörätuolissa ja minua kovasti huvittaa, miten ihmiset hätkähtävät nähdessään säteilevän hymyn, pinkin tyllialushameen, perhosmekon ja koruja jollakulla, joka istuu pyörätuolissa. Tahdon osoittaa ihmisille, että joka ikisellä, harvinaista kroonista sairauttakin sairastavilla, on oikeus elää juuri niin täyttä elämää kuin… no, uskaltaa, tahtoo. Kipujen, surun, uupumuksen, taisteluiden vastapainoksi ja niiden rinnalla voi saada myös jotakin ihanaa, kaunista ja onnellista. Vaikka koruja ja tyllimekkoja. Siihen tarvitaan vain ripaus iloa ja uskallusta. Arjen huolien ja kiireen keskellä kun malttaa hetkeksi pysähtyä, vaikkapa kahvikupillisen verran ja katsella ympärilleen ja miettiä, että onpa oikeastaan ihan mukava asia, että olen juuri tänään elossa. Sellaisella hetkellä tajuaa: jokainen päivä voi olla perhospäivä.
http://blog.misswindyshop.com/emilia/
yhteistyössä Miss Windy Shopin kanssa
yhteistyössä Varalusikan kanssa
HUOMAUTUS LUKIJALLE: Tämä on julkaistu vanhassa blogissani 14.7.2016
NOTE TO READER: This one was published on my old blog on 14.7.2016
No comments:
Post a Comment