Olen
unelmoinut koko pitkän talven, kevään ja kesänkin merestä. Lämpimästä
rantakalliosta, leppeästä tuulesta kasvoilla, aaltojen äänestä.
Liikuntarajoitteisena ei ole ihan helppoa päästä nauttimaan merestä,
hiekkarannoille ei pyörätuolin kanssa pääse mitenkään, ja kalliot ovat
yleensä yhtä hankalia nekin. Harvoin on luonto tai luonnon apukädet
järjestäneet esteettömän kulun rannoille. Ja silti meidän sairaidenkin
ihmisten mielessä palaa ihan sama tuli kuin kenen tahansa sisällä,
toiveita ja haaveita kesästä ja vedestä ja auringosta.
Varmaankin
jokaiseen suomalaiseen on sisäänrakennettu jonkin asteinen kaipuu
kesävetten ääreen. Niinpä minäkin tahdoin, yhden kerran, valloittaa
rantakallion. Puin kauneimman mekkoni, tyllialushameeni ja ballerinat ja
valmistauduin kesän kauneimpaan muistoon. Pääsin rannalle. Taaimmalle
kalliolle, lähimmäs tietä ja autoa, mutta pääsin! Sieltä näkyi meri,
aaltojen kimallus laskevassa auringossa, hempeä pastellitaivas ja
kaukana, kaukana horisontissa purjeveneitä. Istuin kalliolla, jonka
lämpö hyväili käsiäni, kuuntelin aaltojen lyöntiä ja lokkien laulua,
annoin kesätuulen pyyhkiä kasvojani ja imin itseeni suolan tuoksua koko
vuoden tarpeiksi. Ensi kesänä sitten taas nähdään, meri.
I
longed the whole year for the sea. I longed for the gentle sea wind,
roaring of the waves, but it is not that easy to get to the sea if you
are disabled. And even we, who have chronic illness, have dreams and
desires, we too would love to have memories about summer, the sun, and the sea.
Water
was as vital part of my childhood summer memories as sun and laughter.
Memories of summers with my cousins are so deep within me that even
brain injury has had no effect on them. Days on the lake or the sea
spent just as fully as only children can:
with laughter and joy. Picnics, swimming, rowing... And swimming in the
rain, of course! And if the weather was just too bad, playing cards
inside, reading nancydrews and dreaming about all the things we would do
when we would eventually be grown-ups.
I
think that there might be a built-in longing for the summer waters in
all Finns. I yearned to the sea just once this summer. So I dressed my
most beautiful butterfly dress, tulle petticoat, ballerinas, and was
ready for the most precious summer memory of this year: the beach. I
made it! Even if I made it to the rock nearest our car, but I made it
anyway. I saw the sun, I saw the glittering sea, and I saw the pastel
painted evening sky. I hear the seagulls, the waves, and I felt the sea
wind in my face. I breathed the fresh salty air. I absorbed the sea
within me so that I can hold it there the whole year. I will see you
again next summer, sea. Wait for me.
NOTE TO READER: This one was published on my old blog on 8.7.2016
No comments:
Post a Comment